7.11/14.11
Florin Bobu / Romania / videos
“The things that I am doing have the appearance of a machinery. Although its functioning could be described quite simply a mechanism made of few toothed wheels that change in the end the direction of movement the final object is a linguistic object: a phrase, composed by a few short sentences separated by commas.
Describing these works could continue: a mobile that travels with speed along a chestnut tree guarded alley, hits with force a firm obstacle, something as a wall. The pieces of the machinery become visible. The whole is destroyed. However, there are parts of the machinery that function independently. These were not destroyed as a result of the impact.
As for the content of my works, they are short monologues and have a high degree of artificiality. One could either watch them as videos or as video documentation of some performances. Their main concern is my isolation as an artist. I regard this isolation with self-irony. I am especially amused to regard this isolation as one that is profitable for me as an artist. Ideally, the artist is a part of a community of people. Within it, the artist should answer to the community’s artistic demands. Within my whole address, I refuse to answer to the artistic demands of my own community. Ignorance and the lack of artistic education cannot generate an artistic pursuit.
Marginal, as I find myself, I propose, in an utopian manner, to create another community.”
**********************************************************************************************************************
24.10/7.11
JOUNI PARTANEN
Lepohetki- A breather, Performance documentation.
Performance.fi – satunnaisia otoksia 1998-2001
Dokumentteja suomalaisesta performance-taiteesta
Tapaus 5.
Jouni Partanen on vienyt performanceteoksensa Lepohetki – Breather kaupunkitilaan. Se on elävä veistosprojekti, jota taiteilija on toteuttanut eri puolilla Suomea, 2000- 2001. Sen lähes huomaamaton staattinen esillepano aktivoituu ohivirtaavan elämän suhteista sen veistokselliseen hahmoon.
Esityksessä Partanen liittää itsensä teoksen veistokselliseen kuoreen, sulkeutuneena sen sisälle, kunnes avustaja hänet vapauttaa. Mistä oikeastaan on kysymys? Prosessi on aloitettu veistoskuoren kappaleiden valamisesta. Osat muistuttavat yhteen liitettyinä jonkinlaista muumioarkkua, mutta ei staattisena objektina, vaan tekijän asettumisena tähän koottavaan tilaan.
Avustajaa tarvitaan liittämään veistoksen osat yhteen ja ottamaan tekijä kammiostaan, josta hän ei todellakaan pääse omin voimin pois: kuoret ovat niin painavia. Partanen liittää tähän veistokselliseen kuoreen oman lihansa, fyysisen ja henkisen olemisensa. Tekijä ei sulkeudu täysin. Pääkappaleessa on silmäaukot, josta tekijä näkee taivaan. Aukoista voidaan nähdä myös hänet, jos huomataan kurkistaa.
Veistoksellinen mykkä kuori täyttyy elävällä ruumiilla. Ohuen rautakuoren sisäpuolella tekijä on ruumiillinen näkijä ja kokija, kuuntelija, yhteydessä maailmaan sen sisältä. Hän tuntee selässään liikennevälineiden jyrinän aiheuttaman maan värähtelyn. Hän kuulee ohikulkijoiden satunnaiset äännähdykset, liikenteen rytmin vaihdokset, muutokset säässä, hälyjen, hajujen ja ilmanpaineiden vaihtelut.
Partasen projektin toteuttamispaikat ovat taajamien sosiaalisilla vyöhykkeillä ja läpikulkupaikkojen konteksteissa. Se aktivoi rakenteensa kautta, elävänä sisältä päin, ulkoisesti kuoren sulkeutumana. Siirrettävä elävä veistos purkaa merkin vakautta: tekijä on suljettuna, mutta paljaana ohivirtaaville huomioille ja häiriöille. Tekijä kuuntelee, ja aktiivinen mieli jäsentää signaaleja arkun ulkopuolelta. Hän kuvittelee, liittää ja assosioi niistä mielessään kuvia.
Hän mallintaa mieleensä näkynsä projektioita kuorensa ulkopuolelta. Alkeellisesti, kuoreensa sulkeutumalla, hän aiheuttaa tilanteen, jossa normaali aistimien käyttö joutuu remonttiin, mikä tarkoittaa, että kiinni raudassa, ulkoisesti veistoksena ja sen sisällä elävänä, hän sulautuu teoksensa konkreettisten ominaisuuksien kautta sen välilliseen projektiiviseen asemaan kaupunkitilassa.
Mielessään tekijä toimii ikään kuin virtuaalisena agenttina lukitulle ruumiilleen. Hän on suljettuna kuuntelun, kommunikoinnin, piiloutumisen ja esillä olemisen, viestin ja merkin epämääräisyyteen.
Partasen projektista on ilmeisen vähän dokumenttiaineistoa. Se pala, jonka olen liittänyt laatimaani videokoosteeseen, kestää vain parikymmentä sekunttia. Se on napattu Kaapelitehtaan eteisaulasta, helmikuussa 2001. Se ei tee oikeutta tälle esitykselle, jolle kaupunkitila on ominaisempi.
Löytyy tosin muitakin tallenteita. Ainakin Cafe 9.net-projektin yhteydessä, 2000, videoitiin pitkä otos Lepohetkeä kadulta Lasipalatsin edestä suoraan verkkoon. Myös taiteilijakriitikko Erkki Pirtola on esitellyt Aktivisti-lehdessä, syksyllä 2000, lyhyesti Partasen projektin.
Tapaus 6.
Performance.fi – satunnaisia otoksia on osa Amorph!01 performance festivaalin ohjelmaa.
Text by: Pekka Luhta, performance artists & art-critic
**********************************************************************************************************************
10.10/ 24.10
Kuilu & Loiste
Two videos made by
JOHAN VESTIN
Loiste ja Kuilu
Nämä videot ovat ajallisesti kaukana toisistaan, sillä Loiste on ensimmäinen tekemäni videoteos ja Kuilu on tuorein tuotanto. Näillä on kuitenkin yhdistäviä tekijöitä, jotka saivat minut valitsemaan juuri nämä kaksi esitettäviksi yhdessä. Molemmat ovat syntyneet editoimalla kuvamateriaalia, jota on kerätty ilman käsikirjoitusta, kuvaussuunnitelmaa tai käsitteellistä ideaa. Alkuunpanevana voimana on ollut tunne fyysisen ja kulttuurisen todellisuuden alla olevasta toisesta ulottuvuudesta. Tunne siitä että hissin lattia jonka päällä seison on vain ohut kuori, jonka alla on pohjaton kuilu. Tunne siitä, että viallisen loisteputken vilkkuvassa valossa olen kahden todellisuuden rajavyöhykkyyeellä. Se on olotila, joka on samalla pelottava ja samalla uteliaisuutta synnyttävä. Pimeä tyhjyys on välillä heikommin ja välillä voimakkaammin läsnä mutta yökerhon kimallus tai ihmisten puhesorina ei voi sitä kokonaan peittää ja ainoaksi vaihtoehdoksi jää sen kohtaaminen.
**********************************************************************************************************************
3.10/ 10.10
******************************************************************************************************************************
26.9/ 3.10
PASI MÄKELÄ, King of dance
Click to enlarge text
(when larger image has been loaded)
******************************************************************************************************************************
******************************************************************************************************************************
An Jung Ju
Portfolio works V 1,5
******************************************************************************************************************************
4 videoteosta & Martijn Stellinga.
Keskiviikkona 11. Heinäkuuta kello 18, Minä, Martijn Stellinga, asetan esille 4 videoteosta PAIRin Akvaario-tilassa Taidepanimolla, Lahdessa.
Epäilyksettä tämä tulee olemaan ekshibitionistinen ele ja esitys omasta persoonastani, vaikkakin työt ovat täysin minun itseni tekemiä (eräiden nimeämainitsemattomien välineiden avulla).
Tervetuloa katsomaan.
Työt ovat nähtävissä 18. Heinäkuuta asti.
